Constanze Manziarly

Constanze Manziarly (s. 14. huhtikuuta 1920 Innsbruck, Itävalta – katosi noin 2. toukokuuta 1945, Berliini) oli itävaltalainen nainen, joka työskenteli Adolf Hitlerin kokkina ja ravintoterapeuttina vuodesta 1944 aina diktaattorin kuolemaan asti.^[1]

Manziarly syntyi Innsbruckissa kreikkalaiselle isälle ja tirolilaiselle äidille. Hän opiskeli reaalikoulun jälkeen kokiksi/ravitsemusterapeutiksi Haushaltsschulessa Innsbruckissa. Syyskuusta 1943 hän työskenteli professori Zabelin palveluksessa Kurheimissa ja syyskuusta 1944 Hitlerin palveluksessa Wolfsschanzessa ja Adlerhorstissa. Hitlerin siirryttyä Führerbunkeriin Berliiniin Manziarly seurasi mukana, hänellä oli bunkkerissa pieni keittiö, jossa hän valmisti kasvisaterioita Hitlerille.^[2][3]

Manziarly jätti bunkkerin 1. toukokuuta 1945 SS-Brigadeführer Wilhelm Mohnken johtaman ryhmän mukana. Ryhmä lähti kohti pohjoista ja siinä oli mukana myös tohtori Ernst-Günther Schenck ja bunkkerin sihteerit Gerda Christian, Else Krüger ja Traudl Junge. Naiset olivat pukeutuneina Wehrmachtin univormuihin.

Manziarlyn kohtalo on epäselvä. Jan Dalleyn kirjassa Voices from the Bunker - The True Account of Hitler’s Last Days (1989) Traudl Junge kertoo Manziarlyn yrittäneen liittyä neljän naisen ryhmään, jolle annettiin tehtäväksi viedä tilanneselostus Karl Dönitzille. Omaelämäkerrassaan Viimeiseen saakka - Hitlerin sihteerin muistelmat Junge kertoo, että kaksi neuvostoliittolaissotilasta vei Manziarlyn metroasemalle tämän kertoessa, että ”he vain haluavat tarkistaa paperini” - häntä ei kuitenkaan nähty sen jälkeen.^[4] Elokuvassa Perikato Manziarly tekee itsemurhan puraisemalla suussaan syanidikapselin.

Contanze Manziarlya elokuvissa ovat esittäneet seuraavat näyttelijät:

• Phyllida Law vuoden 1973 brittifilmissä Hitler: The Last Ten Days
• Carole Boyd vuoden 1973 televisiotuotannossa The Death of Adolf Hitler
• Bettina Redlich vuoden 2004 saksalaisessa elokuvassa Perikato