Luontokato

Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vähenemistä, kun lajit taantuvat eli niiden kannat pienenevät, vaikka ne olisivatkin yhä elinvoimaisia. Lajeja voi myös uhanalaistua tai kuolla kokonaan sukupuuttoon (lajikato).[1]

Nykyisin meneillään olevassa sukupuuttoaallossa lajeja häviää erittäin nopeasti. Lajien häviäminen on 1 000 – 1 000 000 kertaa lajiutumista yleisempää.[2]

Käsitteen historia

Luontokato-käsitteen käyttö on yleistynyt Suomessa 2020-luvulla, ja Kotimaisten kielten keskus lisäsi sen Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2022.[3] Käsite ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut, ja jotkut tutkijat ovat tuoneet esiin siihen liittyviä ongelmia. Ympäristöfilosofit Linnea Luuppala ja Markku Oksanen ovat ehdottaneet, että luontokadon sijaan olisi parempi puhua luontomenetyksestä.[4]

Vaikutukset

Luontokato heikentää luonnon toimintaa. Lajit elävät jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja lajin katoamisen seuraukset voivat olla arvaamattomat.[5] Jos lajien riippuvuuksien verkosto häiriintyy, seurauksena saattaa olla koko ekosysteemin romahtaminen. Monimuotoisessa ekosysteemissä saattaa kuitenkin löytyä tilalle korvaavia lajeja.[2]

Syyt

Maapallon luonnon monimuotoisuus on nykyaikana nopeasti vähenemässä ihmisen toiminnan seurauksena. Tärkeimpiä syitä ovat ruoantuotanto maalla ja merellä, metsätalous, teiden ja muiden väylien rakentaminen sekä kaupungistuminen.[6] Metsiä, soita ja muita luonnonympäristöjä muutetaan pelloiksi, patoaltaiksi ja kaupungeiksi.[7] Tehomaataloudessa hyönteisiä hävitetään hyönteismyrkyillä sekä tuhotaan niiden asuinympäristönään käyttämää kasvillisuutta.[6] Ilmaston lämpeneminen pahentaa luontokatoa.[6]

Suomessa kulutetusta lihasta naudanliha aiheuttaa eniten ja broileri vähiten luontokatoa, sianliha on siltä väliltä. Tofun vaikutus on broileriakin pienempi. Naudanlihan maankäytön luontojalanjälki liittyy lähinnä tuontilihaan, koska sademetsissä on paljon enemmän lajeja ja siksi siellä hehtaarin raivaaminen laitumeksi on haitallisempaa kuin täällä.[8]

Lähteet

  1. ↑ Katja Matveinen: Metsät ja luontokato 7.12.2021. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 7.10.2022.
  2. ↑ a b Juhani Lokki: Kaunis kotimaa : natura Fennica 1, Luonnon monimuotoisuus WSOY 1994, s. 318–321.
  3. ↑ Luontokato nyt sanakirjassakin - ePressi www.epressi.com. 10.11.2022. Viitattu 21.2.2023.
  4. ↑ Voiko luonto kadota? www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 21.2.2023.
  5. ↑ Enroth, Johannes (kirj.): Piirainen, Mikko (päätoim.): Luonnossa: Kasvit 3, s. 206–209. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33405-8.
  6. ↑ a b c Kari Ikävalko: Synkkä YK-arvio valmis: Luonnon tila heikentyy nyt ennennäkemätöntä vauhtia – kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä Yle uutiset. 6.5.2019. Viitattu 6.5.2019.
  7. ↑ Jonathan Watts: Biodiversity crisis is about to put humanity at risk, UN scientists to warn The Guardian. 3.5.2019. Viitattu 5.5.2019.
  8. ↑ Kanan piti olla haitallisinta, mitä lautaselle voi laittaa – Nyt niin ei olekaan Helsingin Sanomat. 30.8.2024.