Orvontädyke
Orvontädyke | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Elinvoimainen [1] | |
| |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
Suku: | Tädykkeet Veronica |
Laji: | serpyllifolia |
Kaksiosainen nimi | |
Veronica serpyllifolia | |
Katso myös | |
Orvontädyke Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK |
Orvontädyke (Veronica serpyllifolia) on monivuotinen, pienikukkainen tädykelaji. Suomessa tavataan kaksi eri alalajia: etelänorvontädyke (subsp. serpyllifolia) ja pohjanorvontädyke (subsp. humifusa).[2]
Ulkonäkö ja koko
Orvontädykkeen versot voivat kasvaa jopa 30 cm pitkiksi, mutta ne matavat pitkin maata. Lehdet ovat leveän soikeat. Toisin kuin nurmitädyke ja rohtotädyke, orvontädyke on karvaton. Halkaisijaltaan alle viisimillimetriset kukat ovat valkeat, joskus keskeltä sinertävät, ja niissä on neljä terälehteä.[3]
Levinneisyys
Orvontädykettä kasvaa koko Euroopassa. Pohjois-Amerikkaan se on levinnyt ihmisen mukana.
Suomessa etelänorvontädykettä esiintyy yleisenä muinais- tai uustulokkaana koko maassa ja pohjanorvontädykettä harvinaisena alkuperäiskasvina Pohjois-Lapissa.[2]
Elinympäristö
Orvontädyke viihtyy valoisissa paikoissa kuten kuivahkoilla niityillä ja pihamailla, ja sitä pidetään rikkaruohona. Koska versot painautuvat maata vasten, se välttää usein ruohonleikkurin terän.
Lähteet
- ↑ Maiz-Tome, L.: Veronica serpyllifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Orvontädyke – Veronica serpyllifolia Viitattu 9.1.2024.
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
- Kasviatlas: Orvontädykkeen (Veronica serpyllifolia) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Veronica serpyllifolia – orvontädyke
|