Potsdamin kaupunkipalatsi

Potsdamin kaupunkipalatsi
Potsdamer Stadtschloss
Koordinaatit	52°23′38″N 13°03′36″E
Rakennustyyppi	palatsi
Rakennustyöt aloitettu	1662, laajennus 1744, uudelleenrakentaminen 2006
Valmistumisvuosi	1669, laajennus 1752, uudelleenrakennettu 2013
Purkuvuosi	1960
Tuhoutui	1945
Suunnittelija	Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff
Rakennuttaja	Fredrik Vilhelm, Fredrik Suuri, Brandenburgin liittovaltio / Saksan yhdistynyt liittovaltio
Tyylisuunta	barokki, rokokoo
Runkorakenne	teräs
Julkisivumateriaali	rappaus
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Potsdamin kaupunkipalatsi (saks. Potsdamer Stadtschloss) on rakennus Potsdamissa Saksassa, joka sijaitsee Vanhalla kauppatorilla Pyhän Nikolauksen kirkon (Nikolajkirche) vieressä. Se oli Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden, myöhemmin Preussin kuninkaiden ja Saksan keisareitten toinen virallinen asuinpaikka eli residenssi ja talviasunto.

Toisessa maailmansodassa vuonna 1945 palanut ja pahoin vaurioitunut, vuonna 1960 Itä-Saksan kommunistisen hallinnon päätöksellä purettu rakennus rakennettiin osittain uudelleen vuodesta 2006 lähtien. Siinä on historialliset julkisivut, moderni sisustus ja se valmistui vuoden 2013 lopulla. Rakennus on sittemmin toiminut Brandenburgin liittovaltion parlamenttina.

Barokkipalatsi rakennettiin aikaisemman linnoituksen paikalle vuosina 1662–1669 vaaliruhtinas Fredrik Vilhelmin tilaamana, ja sen rakensi uudelleen vuosina 1744–1752 arkkitehti Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff Preussin kuningas Fredrik II Suuren tilaamana. Hän tilasi linnaan myös uuden sisustuksen. Palatsi oli yksi tärkeimmistä Fredrik Suuren aikana rakennetuista rokokoo-tyylisistä rakennuksista.

Liittoutuneiden pommi-iskun aikana 14. huhtikuuta 1945 kaupunkipalatsia pommitettiin ja se paloi, kuitenkin 83 prosenttia rakenteista säilyi.^[1] Hallitseva kommunistinen puolue (Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, SED) puratti rauniot vuonna 1960. Rakennus oli reunustanut Vanhaa toria, joka menetti sitä rajaavan toisen sivustansa. Ainoa alkuperäisestä palatsista pystyssä oleva osa olivat tallit, joissa nykyään toimii Potsdamin elokuvamuseo.

Vuonna 1991 kaupunginpalatsin paikalle aloitettiin nykyaikaisen teatterin rakentaminen, joka oli suunniteltu DDR:n aikana. Projekti kuitenkin pysähtyi ja vaikka teräsrunkoa pystytettiinkin, se purettiin myöhemmin.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuonna 1990 hallitseva demokraattisen sosialismin puolue (entinen Itä-Saksan kommunistinen SED) hylkäsi kahdesti aloitteet palatsin jälleenrakentamisesta. Vuonna 1996 voimakasta tukea tarjosi Walesin prinssi Charlesin Lontoon arkkitehtuuri-instituutin nuorten arkkitehtien kesäakatemian johtama "Potsdam-projekti". Hankkeessa suositeltiin palatsin historiallisen jalanjäljen palauttamista osittaisella jälleenrakentamisella. ^[2]

Vanhoja rakennuksia ostanut ja kunnostanut berliiniläinen lakimies ja kiinteistöyrittäjä Michael Schöne oli huolissaan tontin päätymisestä joutomaaksi, koska hän uskoi, että Potsdam ei koskaan toimisi kaupunkina ennen kuin sen ydinkeskusta on kunnostettu. Vuonna 1996 hän aloitti ensimmäisen jälleenrakennusyrityksen perustamalla rahaston. Visiona oli, että uudessa palatsissa olisi gallerioita, museoita ja kahviloita tai yläkerrassa asuntoja ja toimistoja. Useiden potsdamilaisten liittoutumien vastustus kuitenkin tyrmäsi hankkeen ja kerätyt rahat palautettiin lahjoittajille.^[3]

Pian tämän jälkeen PDS-poliitikko Birgit Müller, silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, suostui tukemaan palatsin pääportaalin, Fortuna-portin, jälleenrakentamista. Se oli lyhytaikainen mahdollisuus, sillä PDS tuli pian virallisesti vastustamaan jälleenrakentamista. Myös Matthias Platzeckin johtama SPD tuki Schöneä.^[3] Vuonna 1996 perustettiin Kaupunkipalatsi yhdistys, jonka puheenjohtajana toimi Schöne. Televisiojuontaja Günther Jauchin ja Jürgen Losen johtaman Saksan sementtiteollisuuden liiton suuret lahjoitukset mahdollistivat Fortunan portin uudelleenrakentamisen. Portti valmistui lokakuussa 2002. Rakennelma nähtiin alkuna itse palatsin jälleenrakentamiseen, mitä poliittinen vasemmisto vastusti edelleen.^[4]

Dramaattisessa yöäänestyksessä vuonna 2000 Potsdamin kaupunginvaltuusto äänesti jälleenrakentamisen puolesta, mutta sillä ei ollut todellista tukea valtion tasolla, ja tuolloin vallitsi taloudellinen taantuma. Kun talous koheni, sovittiin toukokuussa 2005, että liittovaltion parlamentti muuttaa DDR:n aikaisesta rakennuksesta uuteen parlamenttitaloon, joka sijaitsee historialliseen tyyliin jälleenrakennetussa palatsissa. Tästä huolimatta jälleenrakennuksella oli edelleen vahvoja vastustajia. Silloinen valtionvarainiministeri Rainer Speer (SPD) yritti toistuvasti pysäyttää hankkeen. ^[3]

Vuonna 2007 järjestettiin kansanäänestys, jossa päätettiin kolmesta rakennusvaihtoehdosta tyhjänä olevalle alueelle. Vasemmistopuolue hämmästyi, kun lähes 50 prosenttia äänestäjistä (paljon enemmän kuin Euroopan parlamentin vaaleissa) äänesti päättäväisesti palatsin jälleenrakentamisen puolesta. "Se ei ole sitä mitä halusimme", vasemmiston parlamenttijohtaja Hans-Jürgen Scharfenberg sanoi äänestyksen jälkeen, "mutta kunnioitamme ihmisten päätöksiä".^[1]

Arkkitehtuurikilpailu käynnistettiin. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vain pohjoinen pääjulkisivu olisi historialliseen tyyliin jälleenrakennettava osa, siipirakennukset ja sisustus moderneja. Rakennuttajayhdistys pelkäsi "kustannusoptimoidun arkkitehtuurin" jättävän pois monia historiallisia elementtejä. Kaksi päivää ennen tuomaristokilpailun viimeistä kokousta pääministerille soitti ohjelmistomoguli Hasso Plattnerille, joka tarjosi 20 miljoonan euron lahjoituksen koko historiallisen julkisivun rekonstruoimiseksi – tuolloin suurin koskaan yksityishenkilön Saksassa tekemä lahjoitus. Plattner teki myös suuren lisälahjoituksen, jotta katto voitiin kattaa alkuperäisen mukaisesti kuparilla. Palatsi valmistui loppuvuodesta 2013. Modernisti sisustetussa rakennuksessa toimii Brandenburgin liittovaltion parlamentti.^[5]

Palatsin ulkoseinällä on teksti "Ceci n'est pas un château" ("Tämä ei ole palatsi"), viittaus René Magritten maalaukseen Kuvien petos - "Ceci n'est pas une pipe".

• 
  Potsdamin kaupunkipalatsi vuonna 1773
• 
  Potsdamin kaupunkipalatsi vuonna 1928
• 
  Palatsi ennen toista maailmansotaa 1944
• 
  Rauniot toisen maailmansodan jälkeen
• 
  Säilyneet tallirakennukset vuonna 2005
• 
  Näkymä tyhjälle Vanhalle torille vuonna 2007 Fortuna-portti kunnostettuna
• 
  Rakennustyömaa 2010
• 
  Rakennustyömaa vuonna 2012
• 
  Uudelleenrakennettu palatsi vuonna 2016
• 
  Teehuone, Stadtschloss, Potsdam, 1930

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

1. "In Surprise Vote, Potsdam Decides to Rebuild Baroque Palace" | Culture | DW.COM | DW.COM 5.1.2007
2. "Brief history of the new Landtag building: The long road from city palace to Landtag palace", (Arkistoitu – Internet Archive) Landtag Brandenburg, 2014. Arkistoitu 20.8.2016
3. HRH The Prince of Wales, Charles & Hanson, Brian & Steil, Lucien: The Potsdam project, 1996. Prince of Wales's Urban Design Task Force, Prince of Wales's Institute of Architecture, Prince of Wales's Institute of Architecture, 1998
4. Wiechers, Katharina:"Stadtschloss-Vorkämpfer Michael Schöne blickt zurück: Zwei Jahrzehnte für Knobelsdorff". Potsdamer Neueste Nachrichten 7.9.2016
5. Karutz, Hans-Rüdiger: "Beton-Spende macht Portal möglich". Welt Online 14.4.2000
6. "Potsdamer Neueste Nachrichten". Arkistoitu 17.3.2016

• Schöne: Stadt sucht Mitte : Potsdams Weg zum neuen Stadtschloss. Strauss Edition, 2016. 967151275. ISBN 978-3-943713-26-8. de

• "Das Potsdamer Stadtschloss in Gefahr" (1949), historiallinen lyhytelokuva Potsdamin kaupunkipalatsista, joka on sen purkamista vastaan

Malline:Prussian royal residences

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset VIAF Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Muut Bildindex