Viktor Amadeus II
| Viktor Amadeus II | |
|---|---|
| Savoijin herttua, Sardinian ja Sisilian kuningas | |
 Viktor Amadeus II, Martin van Meytensin maalama muotokuva vuodelta 1728. | |
| Sardinian kuningas | |
| Valtakausi | 17. helmikuuta 1720 – 3. syyskuuta 1730 |
| Edeltäjä | Kaarle V (keisari) |
| Seuraaja | Kaarle Emanuel III |
| Marie Jeanne | |
| Syntynyt | Vittorio Amedeo Francesco de Savoia 14. toukokuuta 1666 Torino, Savoiji |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1732 (66 vuotta) Moncalieri, Sardinia |
| Puoliso | Anne Marie d’Orléans Anna Canalis di Cumiana |
| Lapset | Marie Adélaïde Maria Luisa Victor Amadeus Kaarle Emanuel III Maria Vittoria Vittorio Francesco |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Kaarle Emanuel II |
| Äiti | Maria Johanna |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |  |
Viktor Amadeus II (ital. Vittorio Amedeo Francesco de Savoia; 14. toukokuuta 1666 Torino, Savoiji – 31. lokakuuta 1732 Moncalieri, lähellä Torinoa)[1] oli Savoijin herttua vuosina 1675–1730 sekä Sardinian kuningaskunnan ensimmäinen kuningas vuosina 1720–1730. Hän hallitsi ensimmäisenä Savoiji-sukuisena myös Sisiliaa vuosina 1713–1720. Hänen muita titteleitään olivat Monferraton herttua, Piemonten ruhtinas, Saluzzon markiisi sekä Aostan, Mauriennen ja Nizzan kreivi.
Hallitsijakausi
Viktor Amadeus II:n vanhemmat olivat Savoijin herttua Kaarle Emanuel II sekä tämän puoliso, Savoiji-Nemoursin herttuatar Maria Johanna (Marie Jeanne).[2] Viktor Amadeuksesta tuli Savoijin herttua vain yhdeksänvuotiaana hänen isänsä kuoltua kesäkuussa 1675, mutta vuoteen 1682 saakka herttuakuntaa hallitsi hänen äitinsä johtama holhoojahallitus, jonka ulkopolitiikka myötäili Ranskaa. Viktor Amadeus halusi kuitenkin irrottaa Savoijin Ranskan ohjauksesta, joten yhdeksänvuotisen sodan puhjettua hän liittyi vuonna 1690 sotaan Habsburgien puolelle Ranskaa vastaan. Kun hänen tärkein liittolaisensa Espanja ei hyväksynyt Milanon liittämistä Savoijiin, hän teki vuonna 1696 edullisen erillisrauhan Ranskan kanssa.[1][2]
Espanjan perimyssodassa Viktor Amadeus soti aluksi Ranskan rinnalla, mutta vaihtoi vuonna 1703 puolta ja liittyi jälleen Ranskan vastaiseen koalitioon. Hänen sukulaisensa Eugen Savoijilaisen vuonna 1706 ranskalaisista saavuttama voitto Torinon taistelussa merkitsi Savoijin ja koko Pohjois-Italian vapautumista Ranskan vallasta. Vuoden 1713 Utrechtin rauha vahvisti Lombardian liittämisen Savoijiin, ja Viktor Amadeus sai sen yhteydessä Sisilian kuninkaan arvon. Kvadrupelallianssin painostuksesta hän vaihtoi kuitenkin Sisilian vuonna 1720 Sardinian saareen ja otti samalla nimikkeekseen Sardinian kuningas.[1][2]
Viktor Amadeuksen hallitsijakaudella Sardinian kuningaskunnassa toteutettiin nimellä Codex Victorianus tunnettu lakikodifikaatio.[2]
Ensimmäinen avioliitto ja lapset
Viktor Amadeus avioitui vuonna 1684 Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n veljentyttären, Orléansin herttuatar Anne Marien (1669–1728) kanssa. Tämän vanhemmat olivat Orléansin herttua Filip I ja Henrietta Englantilainen.[3] Heille syntyi kuusi lasta, joista kolme eli aikuisiksi:
- Maria Adelaide (1685–1712), Burgundin herttuatar, Ranskan kruununprinssin Ludvigin puoliso, Ranskan Ludvig XV:n äiti
- Maria Anna (1687–1690), kuoli 3-vuotiaana
- Maria Luisa (1688–1714), Espanjan kuningatar, kuningas Filip V:n puoliso, Espanjan Ludvig I:n ja Ferdinand VI:n äiti
- Viktor Amadeus (1699–1715), kruununprinssi, Piemonten herttua, kuoli 15-vuotiaana isorokkoon
- Kaarle Emanuel III (1701–1773), Sardinian kuningas
- Emmanuel Filibert (k. 1705), kuoli sylilapsena
Viktor Amadeuksella oli lukuisia rakastajattaria ja aviottomia lapsia. Jeanne Baptiste d’Albert de Luynesin kanssa hänellä oli kaksi lasta: tytär Maria Vittoria (1690–1766), joka avioitui Carignanon ruhtinaan Viktor Amadeus I:n kanssa, ja poika Vittorio Francesco (1694–1762).
Kruunusta luopuminen ja viimeiset vuodet
Viktor Amadeus II menetti vuonna 1715 vanhimman poikansa ja vuonna 1728 vaimonsa. Hän nai vuonna 1730 kreivitär de San Sebastianon, jolle hän antoi Spignon markiisittaren arvon.[4] Savoijin ollessa keskellä konfliktia Itävallan ja Espanjan kanssa Viktor Amadeus luopui syyskuussa 1730 kruunusta poikansa Kaarle Emanuel III:n hyväksi ja vetäytyi asumaan Chambéryyn.[1][2][4] Uuden vaimonsa kannustamana Viktor Amadeus muutti pian mielensä ja yritti palata valtaistuimelle lokakuussa 1731, mutta Kaarle Emanuel vangitutti hänet. Hän vietti loppuikänsä vankina Moncalierin ja Rivolin linnoissa ja kuoli vuotta myöhemmin.[1][2][4]
Viktor Amadeus II on haudattu San Giuseppe di Carignanon luostariin. Hänen sukunsa hallitsi Sardiniaa ja sen jälkeen Italian kuningaskuntaa vuoteen 1946 saakka.
Lähteet
- ↑ a b c d e Victor Amadeus II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.6.2014.
- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1921), s. 416–417 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 14.6.2014.
- ↑ Anne-Marie D'Bourbon-Orleans (1669–1728) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ a b c Chisholm, Hugh (toim.): Victor Amedeus II.. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 28. vsk. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktor Amadeus II Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
Viktor_Amadeus_II