Vladimir Sergejevitš Iljušin (31. maaliskuuta, 1927 – 1. maaliskuuta, 2010) oli venäläinenkoelentäjä. Hän oli Sergei Iljušinin poika. Häneen liitetään niin sanottuun avaruushätään joutumisen myytti, näistä eräässä italialaiset DX-kuuntelijat olisivat kuulleet hänen lähettämänsä hätäviestin. Tämä aiheutui myytin mukaan: hapen loppumisesta Vostok-tyyppisen avaruusaluksen hytissä 1960-luvun alussa. Kenneth Gatland vahvistaa tämän olleen pelkkä myytti. Vladimir Iljušin oli tuona mainittuna aikana, toipilaana liikenneonnettomuuden jälkeen, jossa loukkaantui alaraajoiltaan.[1][2] Myöhemmin everstiluutnantti Iljušin lensi erästä Suhoin koekonetta, Suhoi T-4:ää vuonna 1972, tuota vuotta ennen: kolme venäläistä kosmonauttia menehtyi ja juurikin hapen puutteeseen Sojuz 11-aluksessaan 1971. Vladimir Iljušinin lopullinen sotilasarvo oli kenraalimajuri. Hänet palkittiin Neuvostoliiton sankarina sekä Lenin-palkinnolla. Iljušin ei ilmeisesti koelentänyt muita, kuin Suhoin valmistamia sotilaskoneita. Ilmailijana hän saavutti korkeuslennon maailmanennätyksen vuonna 1959. Se oli Su-9 -suihkuhävittäjällä tehty 94 659 jalkaa eli 28 852 metriä.[3]
Lähteet
Gatland, Kenneth: Avaruuslennot. Otava, Helsinki, 1968. Suom. Ahlbäck, Sakari. Alkuteos englanniksi: The Pocket Encyclopedia of Spaceflight in Colour - Manned Spacecraft, Lontoo, Englanti, 1967. Kuvitettu värikuvin. -ei isbn-numeroa-