Willis Carto
Willis Allison Carto (17. heinäkuuta 1926 Fort Wayne, Indiana – 26. lokakuuta 2015 Virginia) oli yhdysvaltalainen holokaustin kieltäjä. Hän perusti järjestöjä, julkaisuja ja konferensseja, jotka keskittyivät pitämään holokaustia joko huijauksena tai suuresti liioiteltuna. Anti-Defamation League väitti hänen olleen yhden vaikutusvaltaisimmista antisemitistisistä propagandisteista maassaan.[1]
Carto taisteli toisessa maailmansodassa Filippiineillä ja sai Purple Heartin. Hän perusti kuukausittaisen Right-julkaisun, johon kirjoitti myös George Lincoln Rockwell. Carto haastatteli julkaisuun Francis Parker Yockeyta tämän ollessa vangittuna vain hieman ennen tämän itsemurhaa. Carto julkaisi uuden painoksen Yockeyn teoksesta Imperium: The Philosophy of History and Politics ja kirjoitti siihen 35-sivuisen johdannon. Hän liittyi John Birch Societyyn, mutta lähti, koska perustaja Robert Welch piti antisemitismiä tarkoituksettomana. Carto perusti ”patrioottiseksi painostusryhmäksi” kutsumansa ajatushautomo Liberty Lobbyn. 1960-luvulla hän rahoitti kongressiedustajia, jotka pyrkivät toimimaan kansalaisoikeuslainsäädäntöä vastaan. Hänet myös kutsuttiin useita kertoja todistajaksi Yhdysvaltain kongressiin. Vuonna 1966 Carto sai hallintaansa lehden The American Mercury. Hän julkaisi lisäksi The Spotlightia ja johti Noontide Press -kustantamoa. Vuonna 1968 Carto tuotti satojatuhansia pamfletteja George Wallacen presidentinvaalikampanjan hyväksi.[1]
Vuonna 1978 Carto perusti Institute for Historical Review’n, jonka tarkoitus oli edistää revisionistisia näkemyksiä holokaustista. Instituutti julkaisi Journal of Historical Reviewia ja järjesti historioitsijoiden konferensseja. Vuonna 1979 instituutti lupasi maksaa 50 000 dollaria sille, joka todistaisi juutalaisten surmaamisen kaasuttamalla Auschwitzissa. Auschwitzista selviytynyt Mel Mermelstein todisti tämän ja nosti kanteen jäätyään vaille vastausta. Heinäkuussa 1985 asia ratkaistiin sovittelulla, jonka tuloksena instituutti määrättiin maksamaan 50 000 dollaria, lisäksi määrätyt 40 000 dollaria, pahoittelemaan ja tunnustamaan holokausti. Cartoa vastaan ratkaistiin vuonna 1985 myös William F. Buckleyn (Jr.) hänestä tekemä kunnianloukkauskanne. Carto oli perustamassa Populist Partya, joka pyrki tekemään Ku Klux Klan -johtaja David Dukesta presidentin vuonna 1988. Carton toimistotiloihin kohdistettiin vuonna 1984 hyökkäys, jossa paloivat kaikki toimitilat lukuunottamatta Carton henkilökohtaista toimistoa, jossa oli neljä pronssista Adolf Hitlerin rintakuvaa.[1]
1990-luvun puolessavälissä Carto pakotettiin lähtemään Institute of Historical Review -liikkeestä petosväitteiden takia. Hän perusti pian uuden The Barnes Review -julkaisun. The Spotlight -lehti kaatui, mutta sen tilalle perustettiin The American Free Press. Carto jatkoi ajankohtaisten asioiden tarkastelua ja muun muassa syytti Israelia syyskuun 11. päivän iskuista. Vuonna 2012 presidenttiehdokas Ron Paul hyväksyi The American Free Pressin tuen, mutta totesi, ettei jakanut siinä esitettyjä rotunäkemyksiä. Carto ei itse esiintynyt julkisesti puhujana ja kieltäytyi haastatteluista. Hän oli naimisissa yhteistyökumppaninsa Elisabeth Waltraudin kanssa. Pariskunnalla ei ollut lapsia.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Douglas Martin, Willis Carto, Far-Right Figure and Holocaust Denier, Dies at 89 The New York Times 1.11.2015, viitattu 10.8.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||
