Zanj-kapina

Zanj-kapina oli laaja ja pitkäkestoinen orjakapina 800-luvulla Abbasidikalifaatin alueella.

Nykyisen Irakin alueelle kerääntyi 700-luvulta lähtien kymmeniätuhansia itäafrikkalaisia orjatyöläisiä, joita kutsuttiin zanjiksi. He työskentelivät kosteilla suolamailla äärimmäisen kurjissa oloissa. Zanjit eivät tyytyneet kehnoihin oloihinsa, vaan nousivat kapinaan ainakin kolme kertaa 700- ja 800-luvuilla. Merkittävin näistä kapinoista oli vuosien 868–883 Zanj-kapina. Sen aikana zanjit aiheuttivat useita tappioita kapinaa tukahduttamaan lähetetyille arabien armeijoille, ja zanjien joukkoon liittyi suuria määriä Abbassidien kalifaatin palveluksessa olleita mustia sotilaita.^[1]

Zanj-kapina laajeni nopeasti ja eteni seitsemänkymmenen kilometrin päähän Bagdadista. Zanjit rakensivat jopa oman pääkaupunkinsa, jota kutsuttiin Moktaraksi (Valittu kaupunki). Lopulta Zanj-kapina tukahdutettiin, kun arabit kokosivat suuren armeijan sekä lupasivat armahduksen ja rahapalkkion kaikille kapinallisille, jotka suostuisivat antautumaan.^[1]